Aamu alkaa kuitenkin perusrutiineilla. Pisut, pesut ja nauttimaan ravitsevasta aamiaisesta. Prinssinageja, kokkelia (muna), leipää ja kuppi kunnon mustaa plöröä herättää hyvin väsyneimmänkin taistelijan uuteen päivään. Edessä on päivä, jota ainakin allekirjoittanut on odotellut koko reissun ajan - hiihtolenkki. Hyvän opetuksen ansioista sukseen on tullut huomattava määrä luistoa lisää, joten on kiva päästä testaamaan sitä vähän pidemmälle matkalle. Vielä majoitukseen vaihtamaan asianmukainen varustus ja siirtyminen lähtöpaikalle.
(klo 09.00) Kokoonnuttiin koko ryhmä stadionille lähtöä varten. Opettajien johdolla muodostettiin pitkä letka ladulle hiihtotaidon mukaan. Kovien hiihtäjien on helpompi ottaa ryhmää perästä kiinni jos jono alkaa rakoilla. Ryhmä eteni retkihiihtovauhtia ja pysähdyksiä pidettiin useaan otteeseen. Tarkoituksena oli, että kukaan ei putoa ryhmästä ja kaikilla on kivaa. Puolessa välissä matkaa meille oli luvattu pysähdys pienessä pirtissä, jossa toimi pieni kahvila.
Kioskikahvilasta on pakko mainita yksi juttu. Odotin, että tiskin takana olisi istunut vanhempi ihminen, joka toivottaisi meidät lämpimästi tervetulleeksi idylliseen mökkiinsä. Mutta kun ei. Kassan takana istui noin kolmissakymmenissä oleva kainuulainen mijäs Mr. Lothar fanipaita päällä. Tosi fani ei todellakaan häpeä näyttää mistä tykkää! Ja äijän pullakahvit maistuivat kyllä vallan mainiolta pienen reippailun ja kylmän viiman jälkeen, joten en tuomitse fanittajaa.
Pirtiltä takaisin majoitukseen oli matkaa n. 7 km, jolloin koko matkan pituudeksi tuli 12-13 km. Takaisin sai painella omaa vauhtia ja nopeimmat kerkesivätkin ruoanlaittoon muutamassa minuutissa. Itse naatiskelin hiihtämisestä kaikessa rauhassa ja palattuani reissulta kämpässä tuoksui valmis pyttipannu.
Ruokailun jälkeiset tunnit päivälliseen saakka ovat itseltäni vähän pimennossa, koska nukuin. Muut opiskelivat tällä välin rinteessä alppihiihtoa, tästä Ruut kertoo myöhemmin lisää.
(klo 18.30) Heräsin päivälliselle. Johan sitä oli alkanut pikkuisen jo hiukoa. Paistetut muikut upposivatkin pikku nälkään, kuin rautainen kanki isoon räkäpalloon. Ruoat olivat muutenkin hienosti hoidettu urheilukeskuksen puolelta, ikinä ei joutunut pettymään. Ruokailun jälkeen innokkaimmat alkoivat jo orientoitua suomalaiseen saunakulttuuriin ja sauna kävikin kuumana hieman myöhemmin. Löylyjen pihinästä rohkeimmat siirtyivät avannon lotinaan. Mielestäni oli jo saavutus saada itsensä avannon reunalle, koska lunta pyrytti vaakasuoraan ainakin sadan mailin tuntivauhtia. Itse seurailin tilannetta sisätilan lämmöstä. Verenkiertoa paranneltiin saunan jälkeen vielä kaikennäköisillä vippaskonsteilla ja tunnelma oli mitä hienoin. Sen koko ryhmä oli kyllä ansainnut. Juttua piisasi saunan oleskelutilassa ja korttimestaruuksiakin ratkottiin. Untenmaille siirryttiin siinä puolenyön aikaan ja kauaa ei tarvinnut odotella Nukkumattia ja rekkalastillista unihiekkaa. Kyllähän uni maistui!
Laku-Lasse
HUIMAA VAUHTIA RINTEISSÄ!
Iltapäivällä siirryttiin taas muutamaksi tunniksi rinteille. Nyt saatiin viimeistä kertaa raahata lasketteluvälineet harteillamme pitkin kärsimysten tietä(lyhyt matka asunnoilta rinteille). Hiki puski päälle siis jo matkan varrella:) Siellä meitä oli taas vastassa tutut iloiset miehet eli Jupe ja pikku-Jussi! Hieman haikeana tietäen, että matka on lopuillaan siirryttiin tutuksi tulleille Heserinteille. Tällä kertaa hiottiin jo opittuja taitoja ja lasketeltiin Jupen sanoin semihäröpalloina alas. Olo oli aika puhki päivän hiihtolenkin jäljiltä joten reidet huusivat hoosiannaa.. mutta alas päästiin aina. Jupe jaksoi koko ajan kannustaa meitä ja keksiä mitä hauskimpia harjoituksia sekä ilmaisuja niille.
Välillä saatiin ottaa mutustelulaskuja omassa tahdissa. Itse olin niin uupunut, että kun pääsin hissillä ylös niin etsin aurinkoisen paikan ja rojahdin siihen toivoen ruskettuvani. Jylhä ja Jupe kyllä huutelivat, että tarkoituksena oli laskea alas, mutta reisiä ei huvittanut enää. Tuntematon naislaskettelija tuli myös huolestuneena luokseni ja kysyi voisiko auttaa (luuli varmaan, että olen hukannut äidin ja isin:D)
Illalla tosiaan saunoimme ja melkein kaikki uskaltautuivat avantoonkin. Itsekin (ihme kyllä) juoksin järkyttävän kylmään veteen ja sitäkin nopeammin takaisin saunaan. Nukkumatti tuli minulle joka ilta liian nopeasti joten läksin taas ensimmäisenä pehkuihin. Hyvillä mielin ja onnellisena meidän mahtavasta ryhmästä nukahdin saman tien (ja kovasti toivoin etten taas aamulla saisi kuulla Iidalta kuorsauksestani).
Ruut-Ruttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti