Pertsa ja Kilu

Vuokatin hiihto- ja alppihiihtokurssi, sunnuntai 20.3.2011

Erkan aamupäivä

Aamulla heräsin toiseen kellon soittoon (painettuani ensin torkkua muutaman kerran) ja ensimmäinen näkymä oli Keinänen pyörimässä bokserit jalassa ympäri huonetta. Perinteiset aamutoimet hoidettuamme (ei niistä sen enempää) lähdimme kukin rahjustamaan kohti päärakennusta aamupalalle. Aamu oli kirkas ja raikas, ja matkalla aamupalalle silmät jo hieman aukenivat.

Aamiainen syötiin tuttuun tyyliin hiihtoasu päällä Juha Mieto -tyylisesti (miehellähän oli tapana saunoa sukset jalassa), jotta kellon lyödessä yhdeksän olisi edes teoriassa mahdollista olla ajoissa hiihtodemon alussa. Demoon saatiin hyvä startti seuraamalla Vuokattihiihdon perinteisen osuuden lähtölaukaus. Tämän jälkeen pääsimme itse testailemaan suksiemme kantoa. Vuorovaihto (tai mikä olikaan), vuoropotku ja tasatyöntö opittiin hyvien esimerkkien avulla ja meno olikin hurjaa, kun painelimme menemään pitkin järven jäätä.

Hiihdon jälkeen koitti lounaan vuoro. Kämpille saapuessani oli näkymä taas jo tutuksi tullut Keinänen pyörimässä alushousut jalassa ympäri eteishuonetta. Pojat osoittivat myös kyvykkyytensä kätevinä händimäneinä - tällä kertaa ruuanlaitossa. Valmispussipasta (lisää vain vesi) onnistui melkein. Hyvä pojat.

Elinan iltapäivä

Pertsailun jälkeen siirryimme tosiaan ansaitulle (?!) lounastauolle kämpille. Meidän tyttövoittoisessa (+minä) asunnossamme ruoanlaitto sujui moitteitta, eikä tarvinnut katsella bokserisankareitakaan, ainoastaan kauniita naisia. Näppärän ruoanlaiton jälkeen ehdimme ottaa jopa pienet, makeat nokkaunet.

Rinteeseen..!

Energiaa täynnä puhkuen suuntasimme kohti huimia rinteitä alppisukset olalla. Myös Iida uhmasi pientä flunssakutinaansa, ”Mieluummin tulee sitten kunnolla sairaaksi!” (lopputulos tälle lausahdukselle kävi toteen sitten myöhemmin…) Tällä kertaa olimme jokainen, ihan jokainen, ajoissa rinteessä! Annoimme kaikki itsellemme aplodit. Lähdimme ”Heserinteille” syventämään Jupen (joka jaksoi kuuliaisesti koko reissun ajan naljailla Hesestä, turkulaisista ja Turun murteesta) eilisiä oppeja alppihiihdon saloista.

Niin kuin eilenkin, ensimmäinen tunti sujui huutaessa hoosiannaa yhtä aikaa monoista kivistävien jalkojen kanssa, mutta onneksi ajan kanssa jalat tottuivat taas superergonomisiin laskumonoihin. Tänään karistimme viimeisetkin auraukset/pizzaslaissit pois huikeista laskutyyleistämme. Kokeilimme myös leikkaavaa käännöstä, ja suksemme kaartoivatkin pikimmiten smoothit urat valkeaan lumeen. Siinä jäivät jopa Vladimirit ja Tatjanat - joita rinteessä vilisi solkenaan - kakkoseksi! Uusia oppeja ja kokemuksia rikkaampina, jälleen hieman taitavempina laskijoina jäimme höntsäilemään rinteille omissa oloissamme joksikin aikaa. Suksi luisti myös jyrkemissäkin mäissä, vaikka alas tultiin kera muutamien äänitehosteiden yms. kiljahdusten. Alppihiihto on iloinen asia!!

Päivä melkein taputeltu

Päivällisellä oli tarjolla kaikkea, mitä nälkäinen hiihtäjä/alppihiihtäjä saattoi toivoa: savulohta, raejuustoa – ja muikkuja. Tonnikalan näköinen ja hajuinen päärynäkinuskijälkiruoka oli pettymys, mutta onneksi sen korvasi raikas (myös päärynänmakuinen) after ski –juoma, joita nautimme vallattuamme naisväen kanssa urheiluopiston aulan Idols-valvojaisia varten (joka on muuten Jaakon mielestä ”ihan scheissea”, katsoi silti). Niin kuin edellisinäkin iltoina, päätimme raskaan päivän Annukan kanssa saunoen ja raportoiden viimeaikaisista tärkeistä tapahtumista. Ja niin kuin edellisinä, ei tänäkään iltana tarvinnut jännittää nukkumaan menemistä tai unen päästä kiinni saamista. Sammuimme kirjaimellisesti kuin saunalyhdyt – odottamaan seuraavan aamun hiihtoretkeä. Kauniita unia!

Erkka Erze Antila & Elina Jakke Jakobsson