Viimeiseen Vuokatti-aamuun herättiin vaihtelevissa tunnelmissa. Osa porukasta oli herännyt jo ennen kukonlaulua odottamaan päivän tulevia koitoksia. Ohjelmassa oli tutustumista uuteen lajityyppiin (lumilautailu tai telemark-laskettelu). Muutama ryhmämme jäsen ei kuitenkaan ollut aivan yhtä innostunut tulevista haasteista, sillä nukkumaan oltiin menty vasta auringonnousun aikaan (sekavien katolla kiipeily -episodien jälkimainingeissa).
Aamupalalla oli siis tavattavissa muutamia kirsikkasilmäisiä, kuolemalta haisevia - mutta silti niin iloisia ja optimistisia OKL-opiskelijoita valmiina siirtymään rinteeseen uhmaamaan uusia haasteita kofeiinin ja positiivisen elämän asenteen voimin. "No ompa paha!"
Päivän epistolaan kuului siis uuteen laskettelumuotoon tutustuminen. Vaihtoehtoina olivat lumilautailuun tai telemark-lasketteluun tutustuminen alkeisopetuksen kautta tai oma vapaamuotoinen laskettelu haluamallaan tyylillä. Lumilautailun rantaan veneensä nokan kääntäneitä oli noin 10 kappaletta. Alun kangertelun jälkeen laskeminen sisälsikin enemmän estetiikkaa kuin Tukiaisen ja Länsmanin hääseremonia. Telemarkkiin osallistuminen oli huomattavasti harvalukuisempaa, opetukseen osallistui vain kolme opiskelijaa. Vähäisestä osallistujamäärästä huolimatta taso oli kovempaa kuin Chuck Norrisin monoski-laskettelu ja pidettäköön mielessä, että hän harrastaa seksiäkin monoski jalassa.
Laskettelutreenien jälkeen oli Vuokatin kahviossa hiihdonopettajien pitämä loppupalaveri, jossa annoimme opettajille sekä Vuokatin järjestelyille palautetta. Palautteen annon lomassa opettajat tottakai kehuivat huimaa kehitystämme... Hiihdonopettajien puheen lisäksi ainakin meidän huomiomme kiinnittyi myös lasivitriinissä näytillä olevaan Samsungin kauniiseen uuteen 9-sarjan LED-televisioon. Televisio on alle sentin paksuinen!!!
Itsevarmuutemme ollessa yli sentin paksuinen, siirryimme rinteestä takaisin hotellihuoneistollemme puhkuen innokkuutta uusista taidoistamme. Lupauksemme jatkaa lajitaitojen harjoittelua Turun Hirvensalossa kaikuivat Vuokatin rinteestä tyhjyyteen kuin Timo Soinin lupaukset Portugalin avustuspaketin mahdottomuudesta. Kiirettä oli ilmassa varmasti kaikissa huoneissa, koska aikataulumme oli taas vedetty melko tiukalle, kuitenkin kaikkien oli käytävä suihkussa, pakattava tavaransa ja käytävä maksamassa asumisensa alle tunnissa! Kaikki kuitenkin sujui melko jouhevasti, ja ainoastaan perinteiset myöhästyjät viivyttivät lähtöämme muutamalla minuutilla. Vuokatti jäi taakse ja kaiholla katsoimme ihanaa yo-kylä-tyyppistä asuntolaamme, kun kuskimme Mauri kaartoi bussimme päätielle ja kohti etelää.
Heti bussimatkan aluksi suuntamiseen lounaalle, koska kukaan ei ollut ehtinyt syömään Vuokatissa kiireisen aikataulun vuoksi. Suureksi pettymykseksi pysähdyimme Hesen sijaan ABC-burgeriin, jonka ero Heseen on kuin Sinebrykoffin lonkerolla Hartwallin vastaavaan. Ruoka kuitenkin meni alas ja matka jatkui taas melko pitkän lounaan jälkeen. Ikuisuudelta tuntuvan bussimatkan ajanviettotavat olivat vaihtelevat: osa porukastamme valmistautui tuleviin liikunnan aineopintojen pääsykokeisiin, kun taas osa sivisti itseään katsomalla Jim Carreyn huikean ja yleissivistystä nostavan The Mask -elokuvan.
Kellon viisareiden paetessa vihreänaamaista Jim Carreya saavuimme Educariumin parkkipaikalle viimein puolen yön aikaan. Reissusta rähjääntyneet ja reisilihastensa lihassäikeet tuplanneet liikunnan sivuaineopiskelijat hyvästelivät toisensa kaihoisin kyynelein autojensa takalasien läpi haikaillen Vuokatin raikkaan rinneviiman perään.
-Joni & Lauri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti