Perjantai 18.3.2011
Pirteitä ilmeitä ja kuivaa huumoria oli luvassa, kun liikunnan appron ryhmän oli määrä lähteä kohti susirajaa Vuokattiin. Bussireissun oli määrä alkaa 02.45, mutta yllättäen ryhmästämme löytyi yksi arjen sankari, jonka taidot käyttää kellojaan olivat samalla tasolla Titanicin kapteenin suunnistustaitojen kanssa. Matkaa siis jatkettiin Edun pihasta Tuomiokirkon eteen, jossa odottelimme joukostamme puuttuvaa Nakkilan Tarzania. Lopulta pääsimme matkaan, hiihdossa Satakunnan piirimestaruuskisojen palkintopallille yltäneen uroksen ansaitessa yhtä muikeat aplodit, kuin hän ansaitsi huimasta saavutuksestaan kotiväen kannustaessa häntä ladun varrella. Virtaa riitti ihmisissä yhtä kauan kuin allekirjoittaneen kännykän akussa, joten ei monikaan saanut pidettyä silmiään auki, vaikka taustalla pyöri legendaksi jo syntynyt elokuva kuolemaantuomituista, joita vartio ja hoivasi, aina niin monessa eri luonneroolissa esiintynyt Tom Hanks.
Matkalla on saattanut tapahtua tuntien 03.00-05.30 välillä jotain, mutta näistä tunneista en kirjoita unieni häiriintyneisyyden vuoksi. Ensimmäinen pysähdys oli Tampereen jälkeen Orivedellä, tällöin moni heräsi uniltaan silmät punaisempana kuin kreivi Draculan hampaat ruokailun jälkeen. Pikapysähdyksen jälkeen seuraavana etappina oli Kuopio ja siellä aamupala niille kenelle se maistui. Professori Jylhä näyttikin mallikkaasti esimerkkiä ensikertalaisille latomalla tarjottimelleen kahden naisen päivittäiset kalorimäärät. Aamupalan jälkeen alkoikin monella jo silmistä paistaa innostus tulevaa reissuamme kohtaan, sen huomasi bussissa desibelien noustua Macchiavellin normaalille lounasruokailun tasolle.
Matkaa oli jäljellä enää noin puolitoista tuntia ja Eskolla alkoikin jo jännitys laukeamaan kotikontujen lähestyessä. Ikävä kyllä, palomiehemme oli joutunut uhrautumaan muiden puolesta ja ainoa paikka mistä tuli sammutusnestettä oli hänen nenänsä. Monien unelma toteutui kuitenkin, kun pääsimme Kajaanin alueille ja näimme Chuck Norrisin esikuvan lapsuudenkodin, sekä saimme hieman kuvaa kylästä ennen kuin saavuimme jääkaappien täydennyspaikalle paikalliseen supermarkettiin. Elintarvikekaupan hyllyiltä jäi ostospusseihin muistoksi kaikenlaisia tuotteita, joista en tässä yhteydessä halua sen enempää kertoa.
Pitkän ja raastavan odottelun jälkeen saavuimme lopulta päämääräämme Vuokattiin, jossa ne joilla ei välineitä omasta takaa ollut, kävivät hakemassa luistelusukset sekä monot. Suksien ja monojen tarkistuksen jälkeen odotti Turussa saakka mainetta niittävän urheiluopiston ravintolan ruokailu. Mahojen täytyttyä, kuin kaljahyllyjen jonot kaupassa, oli matka suoraan voiteludemolle. Demon aikana saimme runsaasti mielenkiintoista tietoa, vaikka monelle teki työtä pelkästään silmien auki pitäminen. Voiteluoppien jälkeen pääsimme vihdoin ja viimein omiin huoneisiimme, joissa saimme viettää hetken omaa aikaa ennen ensimmäistä käytännön ohjelmaa.
Ensimmäisenä demona pääsimme leikkimään stadionin kentällä sekä pelaamaan pelejä sukset jalassa. Omalle kohdalle kyseinen demo tuli loistavaan paikkaan, koska luistelusuksia olen käyttänyt yhtä usein kuin Talvipäivät ovat nähneet selviä iltoja. Vaikka moni oli varmasti väsynyt aikaisen lähdön ja pitkän matkan takia, näytti kaikilla olevan hauskaa kentällä. Minäkin, joka turhaudun jos en osaa asioita, jaksoin yrittää koko demon ajan ja voin sanoa tunnin olleen hauska, vaikken peleissä täysin mukana aina ollutkaan. Illan viimeiset tunnit moni vietti kohottamalla ryhmähenkeä, toiset jotka väsyneenä sänkyihin kuukahtivat, keräsivät seuraavaan päivään energiaa, jotta pystyisivät muita väsyneempiä tsemppaamaan aamun tunneilla.
Joonas Suutala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti